O

len kuullut paljon unohtumattomia lauseita, joita kukaan ei muista.

 

Yhtä matkaa, eri vauhtia.

 

Tintti talven tähti. Ei kilpailua, ei yleisöä.

 

Mustan linnun otsassa punainen kokardi.

 

Kyyn sahanteräkuvio.

 

Silitän pajunkissoja.

 

Aurinko hitsaa tiensä läpi pilvien.

 

Kevään ensimmäinen kärpänen pörisee ohi kuin mopo.

 

Kuolema elävöittää tekstiä.

 

Jatkuva tappamisen esittäminen ihmiselle on vaarallista. Ihminen on apina.

 

Eikö saatana ole jumalan lähimmäinen?

 

Citizen Kane-syndrooma

 

Hyvä kirjallisuus ei ole vaikeaselkoista eikä sisällä vierasperäisiä sanoja.

 

Miten vakuuttavaa on jatkuvasti palkitun yhteiskunnallisen kirjailijan työ?

 

Kieletön, mykkä.

 

Katkaista kieli, mykistää.

 

Kaikki, jotka ovat toisinajattelijaa vastaan, ovat hänen puolellaan.

 

Epäilevät että olen jotakin vastaan, vaikka olen jonkun puolesta.

 

Luottotieto on valtaa.

 

Leipäjonossa ei ajatella sirkushuveja.

 

Paikallaan oleva sammal ei kivety.

 

Voi sinua, kesäheinä, sinä olet matkalla syksyyn.

 

Kuolemattomilla ei ole kiirettä.

 

Koko pulloa ei voi maistella.

 

Syyttävät humalaisia kaikesta, vaikka tekevät selvin päin alati tyhmyyksiä.

 

Lepakko ullakolla, ja makuuhuoneessa.

 

Pimeys sytyttää valot.

 

Vain pimeys voi vapauttaa valon vangit.

 

Lyhyt on laulu pohjoisen linnun.

 

Viini kehittyy tynnyrissä, ihminen ei.

 

Rypäleissä aurinko, sade ja tuuli.

 

Juon edelleen nuoria ja halpoja viinejä, vaikka elämäni kallistuu iltaan.

 

Hoitamatta jättäminen on armomurhan esiaste.

 

Kerran on katsottava kuolemaa silmiin.

 

Jos piiloutujaa ei löydetä, hän paljastaa itse itsensä.

 

Ei ole siltaa yli surun, maata yli murheen. On kahlattava, on ryömittävä.

 

Ei voisi vähempää kiinnostaa, kuka minun arkkuani kantaa.

 

Elämä on tie kuolemaan.

 

Asfaltoitu luonto.

 

Ajoimme elävien virrassa hautausmaalle.

 

Runoilijan krapula.

 

Armeijan takki.

 

Tiellä haudalle kuopatkin tuntuvat syvemmiltä.

 

Kevään sävel.

 

Liikenteen urut.

 

Kuolema demokratisoi meidät.

 

Kun kirjailijat kuolevat, rivit harvenevat.

 

Tosi taide kurkottaa varjosta valoon ennemmin tai myöhemmin.

 

Tulla joksikin. Miksi? Kun on jo. Syntynyt siksi.

 

Ei sinua ole enää aikoihin kiinnostanut reikä minun nurmikollani.

 

Miksi kesä säikähti pois?

 

Vaikeinta lauseessa ja elämässä: pisteen paikka.

 

Kun olen kuollut, peitä minut varmuuden vuoksi hetkeksi hameesi helmalla.

 

Harakalla oksa suussa. Pesä kohta pihapuussa. Sellaista on huhtikuussa.

 

Jos kuolemattomuuden hinta on elämättömyys, unohdetaan ensimmäinen.

 

Vihreä puhe lannoittaa.

 

Ei viisaus asu yliopistoissa.

 

Heilutan vihreää lippua. Seison puiden joukossa.

 

Jättäkää syytäminen niille, joille maksetaan siitä palkkaa.

 

Kirjoittaisin, mutta kun ajatukseni ovat sinun luonasi.

 

Etsin ja toivon, etten löydä.

 

Ydinvoimaa säteilevät hymyt.

 

Säilökää salaisuuksia talven varalle.

 

Joutaisivat pakastevirkaan.

 

Kaiken takana on nainen, joka ihanasti puukottaa.

 

Varo viskaamasta kolikkojasi katkeruuden lähteeseen.

 

Minkä Moskova aloitti, sen Siperia lopetti.

 

Ylenmääräinen vallasta nauttiminen juovuttaa ja siitä luopuminen aiheuttaa ankaria vieroitusoireita.

 

 

Hänen puheillaan on harmaat ohimot.

 

Yritti kaksoisleukailla minulle.

 

Poliittinen satiiri. Kaikki nauravat väärään aikaan.

 

Voiko rikoksia selvittää rehellisesti?

 

Voiko saastan keskellä pysyä puhtaana?

 

Ei peto asu pimeässä vaan valossa meidän kanssamme. Täällä se on täysin turvassa.

 

Kun on kaikkien asialla, ei ole oikein kenenkään asialla.

 

Papit, ristiinnaulitut.

 

Me pakkaamme toteutumattomat toiveemme lastemme selkäreppuun ensimmäisenä koulupäivänä.

 

Kuka irrottaisi valtaan kahlitut koijärveläiset?

 

Kestävä kehitys, ympäristörikos.